maanantai 3. heinäkuuta 2017

Terkkuja Barskilta

Kuvaterkkuja Amurin Barnabakselta Laitilasta


Komea Barski <3

Muistattehan pikku Tyrionin
Cinnan pentueen pienimmän sankarin  <3

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Vihdoinkin


Vihdoin tuli kesäiset säät ja voidaan taas nauttia ulkotarhasta!



Mitens teillä on kesä lähtenyt käyntiin?

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Viskarit

Meillä oli sunnuntaina synttärit. Karkkikaksoset eli KissaKaramelli ja NeitiCassinen täyttivät jo 5 vuotta. Synttäreitä juhlittiin oman väen kesken...

...leikkien ja ..

...loikoillen!

Tästä on hyvä jatkaa yhteistä matkaa 😻

torstai 20. huhtikuuta 2017

Onnelliset voittajat

Arvonta on suoritettu "erittäin haastavissa olosuhteissa", ja onnettarena toimi s@iraanhoitaja. Ja ihan itse sekoitin arvat, ei olleet kissat apuna.
Voittajia ovat....rumpujen pärinää....
Heli Virtanen ja
Viggo Batman

Jeeeeeeeeee
Onnea voittajille !
Laittakaa sähköpostinne tiedoksi, niin saan lähetettyä teille liput. Messut aukeaa jo aamulla!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Arvonta

Meillä on ilo ja kunnia järjestää arpajaiset ja tarjota kahdelle lukijalle mahdollisuus päiväreissuun 21.-23.4 seuraaville messuille Helsingin messukeskuksessa:

Lapsi, Kädentaito, Eläinystäväni, Model Expo, OutletExpo 2017

Koska lippu on sähköinen, ei aikaa mene postituksiin. Arvomme onnelliset voittajat torstaina. Voit osallistua kommentoimalla tätä postausta tai tykkäämällä postauksesta kertovasta Face-julkaisusta.

Virallisena valvojana arvonnassa toimii Cinna :)

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Virolaisissa näytelmissä, Day One, part II

Tänään viimein Cinnan näytelmistä lauantaina 18.2 Tallinnassa. KissaKaramellin ja NeitiCassisen lauantain tarina valmistumisineen turistiin jo aiemmin. Ensimmäisenä kuitenkin HÄNEEN, kehen törmäsin näyttelyhallissa heti ensimetreillä 😻

Hilla, Cinnan tytär oli myös Tallinnassa
"Hillaaaa" 
"Puhuukohan se mulle?"
"Pitäisköhän mun tuntee toi ?"
"Hei mut... määhän tunnen ton! 😹"

Mammalta pääsi muuten itku Hillaa sylitellessä. Niin ihana Hilla 😹 on. Edelleen!

Näytelmissä Hilla ja Cinna painivat molemmat samassa sarjassa, sama väri sama luokka (champion). Tuomarilla oli pähkinä purtavaksi, tykätäkö äidistä vai tyttärestä?

Hillasta?
Vai Cinnasta?
Cinna vai Hilla?
Äiti?
Vai tytär?
Ja niinhän siinä kävi, että Hilla vei kisan elikkäs sertin. Cinnan oli ensimmäistä kertaa maistettava kissanäyttelyiden tappion karvasta kalkkia ja tyydyttävä EX2 arvosteluun. Mutta eihän se tappio oikeasti karvas ollut, vaan makeista makein - Voitto tuli kotiin, sukuun, Hillalle ♥ Kullalle  ♥

Onnea Hilla -kulta vielä tätäkin kautta ♥

Yritettiin näistä kullanmuruista sitten yhteiskuvaakin... mutta eiväthän He olleet yhteisposeeraustuulella 😺 Eikä molempien katsetta saatu sitten millään yhtä aikaa kameran suuntaan. Ei, vaikka saatiin ns "huiskutusapuakin" karvaformuloilta



Vielä olisi tarinaa hotellista ja sunnuntain näytelmistä, jatketaan niistä sitten seuraavassa postauksessa. Be there or be square 😸


Ps. Vessaharjoittelu etenee suunnilteman mukaan, hitaasti mutta varmasti. Rinkula hiekkoineen on edelleen lattialla. Päivittäin sieltä löytyy parit lirut. Kohta homma etenee "toiselle asteelle" 😸 Siittä lisää sitten myöhemmin.

Keväisiä tuoksuja ja auringonvaloa kaikille!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Vessajuttuja

Hello. Mamma teki hankintoja. Se meinaa kuulemma opettaa meille uusia vessatapoja. Se osti semmosia erivärisiä rinkuloita, joiden avulla me kuulemma opitaan käymään siinä lähteen päällä. 

Litter Kwitter -harjoitusohjelma,
jonka avulla voi opettaa kissaa vessanpytylle
Kaikki lähti siitä, että toi ylisiisti kaapija/hinkkaaja KissaKaramelli on nyt parin viikon sisään pissinyt kaksi kertaa vessan ulkopuolella olevalle hiekkamatolle, koska vessassa on haissut liikaa...kissankakkonen. Ja ajatelkaas, toisella kerralla se oli kuitenkin ihan Karamellin oma kakkonen, joka haisi! Mutta kun hieno on aina hieno ja kun ei pysty niin ei pysty. KissaKaramelli ei kestä hajuja, eikä kissannenuihin oo kuulemma sopivia pyykkipoikia! Eikä ihmispalvelijat pysty millään takaamaan tortutonta vessaa meidän kaikkien kolmen kissan kanssa. Niinpä mamma ajatteli opettaa "varavessa" -systeemin, jota oli muutenkin harkinnut jo pidempään. Kokeillaan! Ei se ota jos ei annakaan  😼

Harjoitusohjelmassa käskettiin kuulemma poistamaan huushollista kaikki muut vessat, mutta onneksi mamma ei kuitenkaan sentään ihan hulluksi rupea! Eihän tuohon mahdu montaa kertaa, tai taas tarttis päästellä viereen. Ainakin KissaKaramellin! 

Ensivaiheessa se pikkuruinen rinkula laitetaan lattialle, mamma laittoi sen meidän varsinaisen huussin viereen. Kun me opitaan ja suostutaan käymään siinä, nostaa mamma sen kuulemma lähteen päälle. Yks meistä jo pikkusen testas tota ulkovessaa.. ei kerrota mammallekaan kuka.


Vessa ja "ulkovessa"
Pysykää kuulolla, tämäkin on jatkotarina 😉 


Mukavia kissanpäiviä !


tiistai 7. maaliskuuta 2017

Virolaisissa näytelmissä, Day One

Tämä postaus kertoo Tallinnan kissanäyttelystä lauantaina 18.2.2017. Saavuimme paikalle aamulautalla, josta edellinen postauksemme jo kertoikin.

Ensimmäisenä näyttelyhalliin saapuessamme oli lääkärintarkastus, jonka kaikki kissat toki selvittivät ongelmitta. Lääkärintarkastuksessa tarkastetaan myös paperit että rokotukset ym on kunnossa. Seuraavaksi oli ilmoittautuminen ja näyttelymaksu KÄTEISENÄ. Olin onnellisesti unohtanut koko maksuasian, Suomessa kun maksu hoidetaan jo ilmoittautuessa. Onneksi erilaisista sattumuksista johtuen lompakossani sattui olemaan riittävästi käteistä, ihan vahingossa. Mulla ei yleensä koskaan ole niin paljoa rahaa lompakossa! Ilmoittautumisen jälkeen oli aika etsiä hallista sopiva paikka asettua kissojen kanssa näytille. Siinä onkin välillä oman häkin, varsinkin tuplahäkin kanssa tekemistä, että löytää kolmelle kissalle paikat. Löysimme sellaisen kuitenkin aika helposti ja saimme "teltan" kasaan nopeasti, ja kissat esille heti kympin jälkeen.

No täällä ollaan mamma, mitäs nyt sitte?!?
Näyttelyyn voi mennä joko omien verhojen kanssa tai oman häkin kanssa. Yhteen normihäkkiin saa laittaa 1-2 kissaa, tuplahäkkiin 2-3 kissaa. Meillä oli mukana kolmelle kissalle  oma kaksio, VIP näyttelyhäkki, jossa kissat saivat turvaa toisistaan ja tutuista kodin hajuista 😺


Kissanäyttely on enimmäkseen pitkäveteistä istuskelua ja odottelua. Sibsukat on yleensä arvosteluissa kissaroduista viimeisinä, tai toiseksi viimeisinä (ennen Turkkilaisia Vaneja), ja päivä onkin aina pitkä odotellessa omaa vuoroa. Siinä ehtii pönöttää tovin jos toisenkin!

Voitko mamma lopettaa sen kuvaamisen, tai irvistän!

!! 
NeitiCassiaa se pönöttäminen näytti ihan "sylettävän"..
... päätellen siitä että roikkui vesssan päällä 


Eri väriset eli eri väriryhmiin kuuluvat on jaettu eri tuomareille. Sehän tarkoittaa sitä, että meidän kolmessa eri väriryhmässä kisaavat kissat ovat yleensä kahdella tai kolmella eri tuomarilla. Ja siis aina tuomarinsa viimeisiä tai toiseksi viimeisiä kissoja.... tarkoittaa yleensä aina sitä, että meidän kissojen pitäisi olla omilla tuomareillaan suunnilleen yhtä aikaa 😲

Cinna riippumatossa

NeitiCassia riippumaton alla

KissaKaramelli mamman vieressä
Kissoista puhutaan näyttelyissä ainoastaan numeroilla. Jokainen kissa saa näyttelyyn oman numeronsa. Nimestä tai kasvattajasta puhuminen tuomarin kuullen on ankarasti kiellettyä. Tuomareiden pöytien välittömässä läheisyydessä on aina numerolista, josta voi seurata, monentenako oma kissa arvostellaan. Tuomarin avustaja, assari "tussaa" kissojen numeroita, ympyröiden sen kissan nron, joka on pöydällä ja ruksien sen numeron, joka on jo arvosteltu. Niistä sotkuisista tussatuista listoista pitää yrittää laskelmoida, koska on oman kissan vuoro. Ja samalla jännittää, osuuko kaikille omille vuoro samaan aikaan....

Joko on mun vuoro ? 

Lauantaina meidän kissat olivat onneksi vain kahdella tuomarilla. Cinnalla ja NeitiCassialla oli peräkkäiset numerot samalla tuomarilla. Helppo homma, toinen koppaan ja toinen syliin. Ja lennossa vaihto. Vaikeusastetta vain lisäsi se, että KissaKaramellin vuoro oli lähestymässä yhtä aikaa.....

Ja niinhän siinä kävi, että KissaKaramelli "voitti" ensimmäisen vuoron. Kahden muun vuoro oli niin lähellä, että miespalvelija jäi kytikselle toiselle tuomarille, eikä KissaKaramellistä ole kuvan kuvaa pöydällä. KissaKaramelli on viimeksi ollut näyttelyssä syyskuussa 2015, eikä hää silloin tykännyt näytelmistä lainkaan! Eikä tykännyt nytkään! Jännitti niin että piti olla ihan pienesäs kasassa ja mamman helmoissa. Tuomarin käsissä vähän rentoutui ja antoi jopa tarkastella itseään. Ja serti tuli. KissaKaramelli valmistui luokasta 8 International Premiereksi, siirtyen luokkaan 6.

Sanallinen arvio 😆
Diplomi ja EX1 CAPIB- serti















❣❣❣❣❣❣❣  Onnea ihana KissaKaramelli  ❣❣❣❣❣❣❣

EVVK
Ja kun sain KissaKaramellin lennätettyä häkkiinsä, jatkui sutina.. Ensin Cinna ja sitten NeitiCassia...

Näyttääpä NeitiCassia isolle....

EX 1 CAPIB
 Sanoja sanoja sanoja 


NeitiCassiakin sai sertinsä, kokeili onneaan tuomarin parhaan valinnoissa ja palasi tyytyväisenä häkkiinsä (ei todistuaineistoa). NeitiCassiakin siis valmistui siskonsa lailla IP:ksi, eli international Premiereksi.

 ❣❣❣❣❣❣❣  Onnea rakas NeitiCassia  ❣❣❣❣❣❣❣


Ja vasta seuraavassa postauksessako
mun jännitysnäytelmistä ....??
!HÖH!

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Virolaisia näytelmiä

Hello. Käytiin sitten ulkomailla, niinkuin luvattiin. Lähdettiin Tallinnaan FiFe -näyttelyyn metsästämään Cinnalle viimeistä champion -luokan sertiä. Valmistuminen International championiksi vaatii kolme sertiä vähintään kahdesta maasta, ja kaksi edellistä olivat kotiSuomesta. Otettiin KissaKaramelli ja NeitiCassinenkin mukaan, koska nämä kastraattineiditkin ovat olleet jo pitkään sertijumissa, kun valmistuminen International Premieriksi vaatii myös sitä ulkomaan sertiä. Tallinna vaikutti olevan sen verran lähellä ja lyhyen matkan päässä, että valittiin valmistumisten vaatimaksi "toiseksi näyttelymaaksi" Viro.

Koska tää matka oli niin megajuttu meidän elämässä, tulisi myös tarinan kertomisesta yhdessä postauksessa niin mega, että ollaan suosista päätetty jakaa juttu osiin. Tänään kerrotaan laivamatkoista, sinne ja takaisin tänne 😃. Pahoittelut kännykkälaatuisista kuvista, ne on nyt hämärässä otettuja, mitä sattuu, mutta parempiakaan ei ole 😊.

Lähdettiin matkaan omalla henkilöautolla. Kyydissä oli kaksi palvelijaa ja kolme kissaa kantokoppineen. Kantokoppamäärä vaati hieman auton tuunausta, ja niinpä takapenkit jätettiin kokonaan kotiin. Tässä huono kuva auton ulkopuolelta kopparivistöstä. Koska penkit oli poistettu, ei autossa ollut turvavöitä, ja kopat kiinnitettiin taljoilla toisiinsa ja autoon.

Lähdettiin kotoa ennen kukonkiekaisua, jotta ehdittiin aamun ensimmäiseen lauttaan (Tallink Star, lähtö Helsingistä klo 7.30). Kissat eivät ehtineet aamuyöllä kuin haukotella, kun jo nappasin ne koppiinsa ja kannoin kopat autoon. En siis uskaltanut antaa kissoille aamulla edes ruokaa, etteivät kissat vaan tulisi huonovointisiksi autossa. Mutta ei nämä kissat kyllä koskaan ole autossa huonovointisia olleet. Turhaan jännitin taas kissojen puolesta. (Ihmisten aamupala oli jääkaapissa pakattuna lähtöä varten. Kukonlaulun aikaan ei ihmisiä "nälättänyt"). 

Ajomatka mansesterista pääkaupunkiseudulle sujui hyvin. Kissat asettuivat autossa muutaman satunnaisen naukaisun jälkeen koppiinsa nukkumaan. Tai ei NeitiCassia tainnut sanoa sanaakaan 😉

NeitiCassia alkuun kurkisteli
 kopan suulla, mutta nukkui
 pääosin kopan takaosassa, tapansa mukaan
KissaKaramelli matkusti
koko matkan nenä
kiinni luukulla.
Välillä reteesti "luu ulkona" 😂 
Cinnakin nukkui kopan
etuosassa, etupenkkiä tarkkaillen
















Myös ajo laivaan sujui hyvin. Mamma ajoi elämänsä ensimmäistä kertaa laivaan, ja se oli niin jännittävää, että valokuvauskin unohtui. Laivalla palvelijoiden piti poistua autokannelta ja kissat piti joko jättää autoon, tai niille olisi pitänyt ostaa oma hytti. Koska hytti tuntui liiottelulle kahden tunnin laivamatkaa varten ja olimme jo etukäteen tehneet päätöksen jättää kissat autoon. Vähän se jännitti, vaikka monet tutut näytelmämatkaajat olivat vakuutelleet sen menevän hyvin. 

Kyltti ikkunalla kertoi laivan
henkilökunnalle autossa olevan aarteita 😘

Aamuaurinko laivalla.
Ihmispalvelijat torkkuivat koko matkan laivan kahvilassa, soffalla 😏

Autolle pääsi noin 15 min ennen satamaan saapumista.
Juuri sopiva aika ja paikka syödä aamupalaa, siinä ulospääsyä odottaessa
Laiva oli satamassa noin klo 9.30. Satamasta oli noin 15 minuutin ajomatka näyttelyhallille. Alunperin näyttelynjärjestäjä oli ilmoittanut eläinlääkärin tarkastuksen päättyvän klo 10.30. Ja koska kaikkien autojen purkamiseen lautasta ulos menee "jonkun verran" aikaa, ei me uskallettu ottaa sitä riskiä, että satutaan olemaan "viimeinen auto lautasta ulos". Niinpä olimme maksaneet etukäteen ns. priority -maksun, eli 12 euroa siitä, että pääsimme laivasta ulos ensimmäisten joukossa. Onneksi se eläinlääkärintarkastuskin oli venytetty klo 11.00 saakka, joten meillä ei onneksi ollutkaan niin kova kiire, kuin matkaa suunnitellessamme luulimme. 

Ápua, mihin suuntaan lähdetään?
Kylläpä mammaa jännitti ajaminen ulkomailla, Helsinkikin oli jo suoritus (yleensä miespalvelija ajaa AINA, mutta nyt hänellä oli ajokielto olkapääleikkauksen vuoksi). Liikennemerkit ja niissä oleva teksti oli "oudosta tuttuudestaan" huolimatta ihan hebreaa. Kaikesta jännityksestä kuitenkin selvittiin ja suoriuduimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin. Auto parkkiin ja tavaramäärä sisään! Siinä olikin roudaamista: kolme koppaa kissoineen kärryssä, näyttelytarvikkeet repussa, oma kankainen näyttelyhäkki olkapäällä ja kannossa lisäksi matkajakkarat, jottei tarvitse seistä tököttää kokoaikaa. Onneksi meitä oli kaksi.

Valitsin paikkamme hieman huolimattomasti. 
Jossain rivien keskellä olisi varmasti ollut vähemmän tapahtumia. 
Tässä ekassa rivissä oleville kissoille kun oli koko näyttelyhalli nähtävänä  😊. 
Onneksi kissat kuitenkaan eivät hetkittäisiä ihmettelyjä enempää vilinästä häiriintyneet. 

Tässä meidän kissojen "kaksio"

Ja tässä kaksion ikkunoista kissoille avautuva näky ennen varsinaisen näyttelyn alkamista,
eli ennenkuin kaikki ihmiset pääsivät sisään.

Tässä toinen puoli näytteilläolevista kissoista.
Tällä puolella, noin puolivälissä salia oli eräs, meille erittäin rakas, kilpakumppani 😻 ,
josta kerromme lisää myöhemmin.
Vietimme tuolla liikuntahallissa / näyttelyhallissa kaksi päivää, osallistuimme kaksiin kauneuskisoihin, toisiin lauantaina ja toisiin sunnuntaina. Yön vietimme hotellissa, josta seuraava juttumme taitaa kertoa. Sunnuntaina lähdimme näyttelystä suoraan laivalle, Tallink Starille.

Check-in.. pari ihmistä, kolme kissaa. Juu juu ja etiäppäin..

Pääs laeva!
Piippuhyllylle!


Kissat jäivät taas nukkumaan ihmisten poistuessa autokannelta laivan kahviloihin notkumaan. Kahden tunnin autolautta -matkan jälkeen (Tallinnasta Helsinkiin) ajoimme parin tunnin automatkan kotiin. No problemo. Kissat nukkuivat. Paitsi Cinna naukui hetken motarilla kovaäänisesti, naukui ja kaivoi aina hetken kiihkeästi hiekkaa vessassaan. Ja taas naukui. Vaikutti siltä, ettei kissa saanut auton vauhdissa pissattua. Niinpä pidimme pissatauon Linnatuulessa. Ihmiset kävivät huoltoasemalla ja Cinna kopassaan olevassa pikkuvessassa. Ja sen jälkeen matka jatkui ongelmitta. Pakko sanoa, että kissojen kanssa matkaaminen oli helpompaa kuin heinänteko! 

Seuraavassa jaksossa sitten hieman hotellitarinaa.. Sisältää mm. vinkin mitä hotellia ei kannata valita, ja miksei 😾